Sydänvika ja muita totuuksia.

On ollut tosi väsyttävää.
Työn puolesta. Jonin sähköpostien puolesta. Mutta myös oman terveyteni puolesta.

Niin. Joni on laittanut sähköposteja. Mietin, olisiko paras keino lopettaa hänen lähestymisensä estää hänet myös sähköpostissa. Pohdittuani asiaa, tulin lopputulokseen, että paras reaktio on olla reagoimatta millään tavalla. En tiedä, saisiko hän tietoa siitä, etteivät hänen sähköpostinsa enää tulisi perille, mutta vielä parempi lienee, ettei hän tiedä, luenko edes vanhaa sähköpostiani enää. Psykopaattistasoinen narsisti ei halua jäädä huomiotta, hän haluaa reaktion. Sellainen ihminen ei myöskään kestä sopusointua, sitä että asiat ovat hyvin. On saatava aikaan ristiriita, taistelu, järkyttää tasapainoa. Sillon narsisti voi hyvin.

Edellisen kappaleen loppu on tällä viikolla käymästäni koulutuksesta. Koulutuksesta, joka tuli hyvin omakohtaisesti lähelle. En oikeastaan oppinut sieltä mitään uutta, mutta kouluttaja puki jo tietämiäni asioita sanoiksi ja vahvisti sitä, mitä olen narsistista oppinut. Kouluttaja kertoi minun tarinaani, hetkittäin työyhteisöpainotteisena, mutta kuitenkin. Olin koulutuspäivän jälkeen hyvin väsynyt, vaikken ollut joutunut omaksumaan mitään uutta. Koin, etten juurikaan sinä päivänä työskennellyt ja työstänyt mitään, koska en oppinut uutta. Mutta totuus on, että työstin varmasti paljon syvemmin, kuin yhtäkään uutta asiaa ikinä.

Väsynyt olen toki ollut muutenkin, sitähän olen lähes kroonisesti. Vähän aikaa sitten eräs lääkäri huolestui verenpaineistani, joista olen itse yrittänyt esittää lääkäreille huoltani jo vuosikausia. Hakeuduin tämän yksityislääkärin ohjeistuksesta työterveyslääkärin pakeille asiasta, joka jatkoi jo vuosia kokemaani vähättelyä. “Olet niin nuori, nämä ovat niin marginaalisia” jne. Tuttuja lauseita. Hän jopa kumosi yksityislääkärin tekemän diagnoosin raudanpuutteestani, koska vanhentuneet hoitosuositukset tukivat hänen omia näkemyksiään.

Käännyin toisen lääkärin puoleen, joka määräsi verikokeita ja sydänfilmin otettavaksi. Valitettavasti tämä aiemmin mainittu työterveyslääkäri oli paikalla, kun jätin soittoajan labrakokeideni tulkitsemiseksi. Hän soitti tuohtuneena. Miksi kokeita oli taas otettu, vaikka hän oli toisin määrännyt, hän kysyi heti puhelun aluksi. Puhelun aikana selvisi myös, että sydänfilmistäni oli löytynyt sydämen johtumishäiriö. Luultavasti synnynnäinen sellainen, mutta pahimmassa tapauksessa kohtalokaskin. Joka tapauksessa sellainen, joka aiheuttaa sydänfilmiin rytmiongelmia ja vaatii lisätutkimuksia. Teki mieli kysyä, olisiko todella ollut hyvä jättää tutkimatta. Röntgenkuvat on nyt otettu. Seuraavaksi otetaan 24h -rekisteröinti sydänfilmiä ja tehdään lähete kardiologille. Muuta en voi tehdä kuin odottaa. Sydänvaivan kanssa odottelu ei ole parhaita asioita, mitä olen elämäni aikana tehnyt.

On mielenkiintoista, miten ihmiset ovat reagoineet tilanteeseen. Suurin osa on pystynyt myötäelämään, ovat “järkyttyneet” yhdessä minun kanssani. Olleet huolissaan, kyselleet vointia ja osoittaneet lämpöä. Jotkut ovat huolestuneet, mutta yrittäneet pysyä neutraalin oloisina ja rationaalisina, jotta eivät huolestuttaisi lisää, vaikka ovatkin osoittaneet huolensa ja välittämisensä. Erikoisin reaktio, mitä kohtasin, oli onneksi yksittäinen, mutta hyvin hämmentävä kieltämisreaktio. “Onneksi kyseessä ei ole mikään vakava”, tämä ihminen totesi. Kysyin, mistä henkilö oli näin käsittänyt, kun lähettämässäni linkissäkin kerrotaan, että äkkikuoleman mahdollisuus sisältyy tähän minulta löytyneeseen häiriöön. Selitin uudelleen, että kyseessä on vakava sydänvaiva, jossa pahin lopputulema on edellä mainittu äkkikuolema. Vastaus kuului; “Et siis kuitenkaan ole hengenvaarassa”. Yritin ymmärtää, mutta en pystynyt. Aivan kuin sanoisin mahdollisesti tappavaa syöpää sairastavalle lauseen “kyllä se siitä, ei tuohon onneksi kuole kuitenkaan”. Vähättely pöyristytti ja loukkasi – ihan kuin minulla ei olisi ollut oikeutta edes sairastua sairauteen, mitä en millään tapaa itse valinnut tehdä.

Kieltäminen. Se ei tuo vastaanottajalleen minkäänlaista myötätuntoa, ymmärrystä eikä minkään tasoista välittämisen signaalia. Se tuo viestin, että vastapuoli vähättelee, kieltää koko asian olemassaolon, epäilee tosiasioiden vakavuutta ja nollaa sen, mitä itse suret ja mistä kärsit. “Eihän se ole mitään”. Joidenkin ihmisten kai täytyy elää kuplassa, jonkinlaisessa satumaailmassa, jotta kestävät oman olemassaolonsa. Tässä maailmassa kun on paljon epämieluisia, raadollisia, rumia, väkivaltaisia, surullisia ja tappavia asioita. Niiden kohtaaminen kuuluu valitettavasti jokaisen psyykkisesti aikuistuneen ihmisen elämään kaikessa kipeydessään. Henkilö, joka ei pysty millään tavalla käsittelemään tai kohtaamaan maailmassa olevia todellisia ilmiöitä, jotka eivät miellytä, vaan niistä seuraa kieltämisreaktio, eivät a) ole koskaan kasvaneet henkisesti aikuisiksi vaan kiukuttelevat ikävää totuutta vastaan kuin pikkulapset karkkihyllyn edustalla, tai b) eivät yksinkertaisesti pysty samaistumaan ja tuntemaan _oikeaa_ empatiaa. Jälkimmäisen kaltaiset ihmiset kieltävät tuntemisen myös toiselta, jotta itse ei tarvitsisi joutua ikävän tosiasian eteen näyttämään, ettei oma kyky käsitellä yksinkertaista asiaa riitä.

Tällaisten ihmisten kanssa aiempaa kommunikaatiota pohtiessa tullaan aina samojen kysymysten äärelle uudelleen ja uudelleen. Ei ole ikäviä asioita, on vaan selityksiä ja selitysten selityksiä, joilla pyritään kumoamaan ongelmallinen asia, tai perustelemaan ja oikeuttamaan, miksi se oma kanta on oikea ja mitä se tarkoittaa. Ihan vaan koska on mukavampaa uskoa, että yksisarvisia on olemassa, kuin myöntää, että maailma on monelta osaltaan kylmä ja ruma, ja että me ihmiset kuollaan. Onhan elämä helpompaa ja siedettävämpää niin. Jos ei ole koskaan saanut kohdata asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan ne on aina käännetty ja kaunisteltu paremmiksi “totuuksiksi”, eli epätosiksi, on henkinen kasvu häiriintynyt siltä osin. On vain kivaa, kaunista ja sitä, missä käännetään kaikki mukapositiiviseksi ja keskitytään siihen, mikä ei ole totta. Eletään ruusunpunaisessa kuplassa, joka kääntyy itseä vastaan ja tekee puhjetessan rumaa jälkeä. Kuplassa elänyt harvoin kestää tätä maailmaa, koska sitä ei ole tarvinnut ennenkään kohdata.

Tietynlaisesti kuplasta olen kai pudonnut joskus itsekin pois, onneksi huomattavan hyvissä ajoin. Elämä kuljetti suuntaan, jossa ympäristö tuotti niin paljon alkavan kuplan seinämää rikkovia teräaseita, että putosin kuplan kyydistä pois. Se on kasvun asken, jättää satumaailma. Jos se tapahtuu liian myöhään, se voi olla normaalia raadollisempaa, koska kuplassa elänyt joko pysyy kuplassaan ja valheessaan, tai lähtee sieltä. Pudotessaan kuplan kyydistä, voi joutua hyvin kauas kuplasta. Minä putosin kauas, koska seinämissä olleista rei’istä näin todellisen maailman. Nuoruuden kuplasta päästyäni elin vuosia karussa ympäristössä, kasvoin ja kipuilin. Kasvoin sitä kasvua, mitä oli jäänyt kasvamatta. Ja siitä kasvusta olen tässä päivässä hyvin kiitollinen, vaikka se on jättänyt myös yhtä aikaa kipeimpiä jälkiä minuun. Ilman niitä kipuja en olisi tässä päivässä niin itsenäinen, viisas, riippumaton, realisti, vapaa ja tyytyväinen kuin olen.

Kuplassa eläjät usein valittavat tyytymättömyyttään, vaikka elävät sen tekokauniin keskellä. On ainainen tyytymättömyys, vaikka sitten siihen yksitoikkoisuuteen ja tasaiseen tavalliseen elämään. Ja sitten on sen piikkimaton yli kuplastaan ulos rämpineet. Selviytyjät, jotka ovat äärimmäisen kiitollisia jokaisesta tavallisesta, tasaisesta, tämän elämän normaalista päivästä, kaikkine raadollisine totuuksineen. Päivistä, joissa on myös sairautta, itkua, kipua, pelkoa, ahdistusta ja huolta. Ja myös paljon hyvää. Jokainen päivä on totta, ja sen voi kohdata. Tuntea elämän herättämät kivuliaatkin tunteet, tarvitsematta väittää, että jokainen päivä tai asia olisi hyvä. Kaikki ei ole hyvää. Ja sen saa tuntea. Laidasta laitaan.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s